Puhtaita luonnonyrttejä Lintulan luostarista

Heinäveden Lintulan nunnaluostarissa viljellään ja kerätään puhtaasta lähiympäristöstä erilaisia yrttejä.

 

Terveyttä ja hyvinvointia edistävät yrttien ominaisuudet lisääntyvät, kun kasvit kasvavat luonnonmukaisesti ja puhtaassa maaperässä.

 

Puhtaudessa ja hiljaisuudessa vaalitut kasvit ovat Lintulan yrttituotannosta vastaavalle nunna Nektarialle suojelemisen arvoisia asioita.

Teksti: Ari Turunen

Nunna Nektaria tuli Lintulaan 1990-luvun lopulla ja aloitti yrttien hoitamisen.

 

“Hiljaisuus, luonnon rauha, normaalit veden ja metsän äänet ovat asioita, joita vierailijat kaipaavat ja niitä haluamme heille tarjota. Yrttien ja ylipäätään puutarhan viljelyn kannalta veden ja ilman puhtaus on olennaisia. Maaperä meillä on kivistä ja hyvin läpäisevää, joten kastelulla ja sateilla on suuri merkitys.”
 

”Meillä on pieni luontopolku, jonka kulkemalla saa kuvan metsän monimuotoisuudesta ja polun varrella myös lintujen ja veden äänet ovat läsnä. Luostarin pihapiirissä on myös muutamia mehiläispesiä.”

Lintulan luostarin sisaret haluavat, että sitä ympäröisi kuuden kilometrin levyinen hiljainen alue eli H-vyöhyke. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan jopa 40% eurooppalaista altistuu yli 55 desibelin melulle.

Monipuolinen kokoelma
mauste- ja lääkeyrttejä

Luostareissa on aina viljelty hyötykasveja, kuten yrttejä. Kasvitieteen professori Sinikka Piipon mukaan varhaisimpia mauste- ja lääkeyrttejä on kasvatettu Suomessa jo 1100-luvulla. Keskiajan Suomessa luostareiden puutarhoissa kasvatettiin lääkeyrttejä, kuten koiruohoa, pursua ja kamomillasauniota. Munkeilla ja nunnilla oli aikansa lääketieteellistä osaamista ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

“Lintulassa ja muissa luostareissa on perinteisesti viljelty kaikkea mitä päivittäisessä ruoanlaitossa tarvitaan. Se on kirjattu jo ikivanhaan 300-luvulta peräisin olevaan Basileios Suuren luostarisääntöön, jossa luostareita ohjeistetaan kasvattamaan itse kaikki niin ruokaan kuin lääkintäänkin tarvittavat kasvit ja yrtit”, sanoo nunna Nektaria.

Lintulan luotarin minttupenkkejä. Muita Lintulassa viljeltäviä yrttejä ovat ruohosipuli, lipstikka, oregano, timjami, selleri, salvia, karhunjuuri, persilja, tilli, basilika, iisoppi, saksankirveli, sitruunamelissa, lehtikaali, tarhasalkoruusu, ruusu, maraljuuri, laventeli, kehäkukka, ruiskukka ja krassi.

Lintulan viljelykasveihin kuuluvat muun muassa iisoppi (yläkuva), saksankirveli (keskellä) sekä ruiskukka (alakuva).

Naantalin luostarissa koottiin 1400-luvulla Suomen ensimmäinen yrttikirja. Luostarissa oli laaja yrttipuutarha. Yrttikirjassa keskitytään muutamaan rohtoon, joita ovat suitsuke, kataja, mirha, sinappi, koiruoho, nokkonen ja myrtti. Kaikki ovat kirjan mukaan erittäin monikäyttöisiä. Esimerkiksi eri tavoin valmistettu sinappikasvi kävi monenlaisiin vaivoihin yskästä rakkovaivaan ja käärmeenpuremiin asti.

Myös Lintulan luostari on julkaissut oman yrttikirjansa, jossa esitellään yli 50 eri yrttiä. Kirjassa kerrotaan, miten yrttejä luostarissa kasvatetaan ja käytetään. Lisäksi opastetaan villiyrttien keräämiseeen ja hyötykäyttöön. Lintulan luostarissa viljeltävien ja kerättävien yrttien valikoima on suuri.

“Aktiivista yrttiviljelyä on meillä ollut noin 25 vuoden ajan. Tavallisten juurikasvien ohella meillä viljellään lehtikaalia, erilaisia sellereitä ja sipuleja. Lisäksi kasvatetaan tilliä, persiljaa, basilikaa, oreganoa, lipstikkaa, karhunjuurta ja saksankirveliä. Oma lukunsa ovat teehen käytettävät yrtit, kuten mintut, iisoppi, sitruunamelissa, timjami, laventeli ja muutamat kukat, kuten kehäkukka, ruiskukka ja krassi”, kertoo nunna Nektaria.

Minttua on viljelty Itä-Suomessa jo pitkään. Lintulassa kasvatetaan viittä eri minttulajia. Iisoppi on ollut perinteinen luostariyrtti kaikkialla Euroopassa. Sitä on käytetty muun muassa keuhkoputkentulehduksen ja yskän hoitamiseen.

 

Aniksentuoksuinen karhujuuri on mahdollisesti kotoisin Keski-Euroopan vuoristoista. Sen toivat Suomeen munkit, ja sitä on käytetty muhennoksissa ja lääkekasvina.

 

Kehäkukka on puolestaan varsinainen terveyspommi. Kehäkukka sisältää useita karotenoideja, jotka ovat antioksidantteja. Kehäkukkaa on käytetty ulkoisesti huonosti paraneviin haavoihin, auringonpolttamiin, ihottumiin ja tulehdusten hoitoon.


Myös villiyrttejä 

omiin tuotteisiin

 

Lintulan luostaria ympäröiviltä niityiltä kerätään myös monia villiyrttejä.

 

“Keräämme ympäröivästä luonnosta suuren määrän erilaisia yrttejä niin teehen kuin muihinkin tuotteisiimme, joita ovat yrttisuola, viherrouhe ja jalkakylpy.”

 

Jalkakylpyhauteessa on erityisen paljon maraljuurta, jota on käytetty jo vuosisatoja Siperiassa lääkeyrttinä. Pussiin pakattu haude voidaan laittaa vaikka kylpyveteen.

Lintulan yrttituotteissa raaka-aineena ovat esimerkiksi nokkonen, vuohenputki maitohorsma, mesiangervo, poimulehti, puna-apila, siankärsämö ja voikukanlehdet.

Siankärsämöä käytettiin Suomessa jo varhain muhennosten ja kalaruokien mausteena. Se on myös monipuolinen rohdoskasvi. Kliinisten tutkimusten mukaan siankärsämö lisää ihon orvaskeden paksuutta ja nuorentaa ihoa. Sen vaikuttavat aineet kuten atsuleeni ja kamatsuleeni ehkäisevät tulehduksia.

“Lintulan yrtit ovat puhtaasta luonnosta käsin kerättyjä ja käsityönä tuotteistettuja. Arvelen kaupoissa myytävien teelaatujen olevan pitkälti tuontitavaraa ja koneellisesti kerättyjä ja valmistettuja tuotteita. Epäilen suuresti niiden puhtautta.“

 

Lintulan luostarin sisaret toivovat, että Lintulan luostari on ympäröitäisiin kuuden kilometrin säteellä turva-alueella, jonka sisäpuolella maaperän ja vesistön puhtaus olisi tarkasti suojeltua. Turvavyöhykkeeseen kuuluisi myös toinen merkittävä luontoarvo: hiljaisuus. Luostari onkin ehdottanut erityistä H-vyöhykettä eli hiljaista vyöhykettä, jolla suojeltaisiin Luostarin aluetta teollisuuden ääniltä.

Lintulassa hyödynnetään myös luonnonyrttejä, kuten mesiangervoa.

Julkaijat: Radio ja Kuva Ky & Heinäveden Matkailuyhdistys ry

  • Facebook - Grey Circle
  • LinkedIn - Grey Circle